Elämän jarrutusjäljet

  Näin isänpäivänä sitä miettii omaa perhettään, läheisiään ja sitä mitenkä tärkeitä ne kaikkein läheisimmät ihmiset ovat. Itse olen elämän suurimmissa murheissa, isoimmissa ongelmissa ja pohjattomilta tuntuvien surujen keskellä saanut sen suurimman avun, tuen ja turvan juurikin omalta perheeltä. Ei ole ollut sellaista tilannetta etteikö perhe olisi ollut apuna ja antanut lohtua kun sitä on tarvittu. Perhe on ollut aina se kaikkein tärkein 💗 Kun esikoiseni syntyi, meillä oli suuria alkuun pääsemisen ongelmia vauva-arjessa. Ensin oltiin esikoisen ensimmäiset elinpäivät teholla ja vielä kotiutumisen jälkeen juostiin erilaisissa tutkimuksissa melkeinpä koko ensimmäisen elinvuoden. Tässä kohtaa isoa apua ja tukea saimme puolisoni vanhemmilta, jotka viikoittain tulivat käymään, olivat tarvittaessa lapsenvahteina tai muuten auttoivat arjen askareissa tarjoten meille vanhemmille hetkellisiä hengähdystaukoja. Pieniä hetkiä mutta isoja juttuja arjessa jaksamiseen. Seuraava iso mullistus elämäs

Voihan marraskuu! Ei varmaan mikään muu kuukausi aiheuta yhtä paljon tunteita kuin pimeän, kostean kylmä syksyn ja talven taitteen kuukausi. Harvemmin on kuullut että marraskuu olisi mainittu lempikuukaudeksi mutta sitäkin enemmän siihen kuukauteen kohdistuu mielipiteitä sekä suunnitelmia. Joskus aikanaan muistan mitenkä aina marraskuussa kiven kovaa vannoin, että ensivuonna olen marraskuun jossakin lämpimässä auringossa. Totuus on kuitenkin että en ole ikinä marraskuussa käynyt yhdelläkään ulkomaan matkalla 😄  Marraskuu taitaa olla aina se pimein kuukausi vuodesta. Harvemmin täällä rannikolla on vielä lunta, ainakaan pysyvää sellaista, joka toisi edes hivenen sitä kaivattua valoisuutta pitkiin, pimeisiin iltoihin ja aamuihin. Vähemmän myöskään sitä aurinkoa näkyy joten melko pimeää ja harmaata on päivästä toiseen. Mutta mikä onkaan siis parempi ajankohta kotoilla ja rauhoittaa elämänmeno monesti aika hektisenkin kesän jälkeen.  Meillä täällä Suomessa on noin puolet vuodesta sellaista