Kun mitään ei tapahdu

 Juu ei; mitään ei tosiaan tapahdu. Päätin ottaa kirjaimellisesti nyt lääkärin neuvon ja todellakin vaan olla koko elokuun. Ei pyöräilyä, ei kävelyä eikä mitään muutakaan sykkeen nostoa. Ja vaikka toisin luulin; helppoa on ollut....vielä. Ei ole kyllä yhtään tehnyt mieli liikkua eikä lähteä edes sienimetsälle. Ehkäpä sitä antoi periksi kun huomasi mitenkä loppu oikeasti oli ja kun sai sitten vielä ulkopuolisen neuvon olla tekemättä yhtään mitään. Lääkäri kun käskee niin sitähän sitten totellaan 👍

Olotilaan ei ehkä vielä näin reippaassa viikossa ole juurikaan tullut mitään ihmeempää muutosta. Ehkä sydän on vähän rauhoittunut ja mieli tasaantunut mutta erilaisia kipu- ja särkytiloja kyllä on vielä päivittäin. Väsymys on myös läsnä kokoajan ja mitään suurempia juttuja ja tapahtumia ei juurikaan jaksa suorittaa. Yksittäiset tapahtumat päiviin ovat ihan maksimi suorituksia ja niitäkään ei mielellään peräkkäisinä päivinä. Nyt on ollut kyllä jännä huomata mitenkä ilman mitään fyysistä rasitusta henkinen puoli rasittuu erilaisista tapahtumista hyvinkin äkkiä. Se on ehkä myös auttanut ymmärtämään mitenkä paljon itsellä on tosiaan ollut kaikenlaista mielen päällä ja kyllä tässä on tullut oltua vähän ihmeissäänkin mitenkä sitä on kaikkea jaksanut harteillaan kantaa. Nyt jos koskaan on kyllä aika pysähtyä kunnolla, nollata mennyttä ja antaa tilaa uudelle. 

Olen myös miettinyt että mitenkä sitä liikkumisen pariin palailee. Kävely on ehdottomasti mukana kuvioissa mutta jotakin muuta vielä lisäksi. Vähän on ollut ajatuksissa jooga josko siinä maailmassa olisi jotakin sellaista johon itsekin voisi innostua. Se lienee kuitenkin se kaikkein lempein liikkumisen laji koska pyöräilyn ja kuntosalin voinee tässä kohtaa unohtaa tälle vuodelle. Mutta kävelyn pariin tosiaan palailen syyskuussa ja siihen olen jo vähän suunnitelmaa tehnytkin. Eli ensin varovaisesti koiran kanssa sellaisia 20 minuutin rauhallisia lenkkejä ja siitä sitten pikku hiljaa joko vauhtia tai aikaa kasvattamaan. Ja siis yhtä tehoa kerrallaan lisäten; jos aikaa niin ei vauhtia, jos vauhtia niin ei aikaa. Tätä ulkoilua ja metsälenkkejä kyllä odotan koska se jos joku on terapiaa päälle & keholle. Tätä jo silmällä pitäen tuli hankittua uudet kengätkin ja nehän piti olla taas Dachsteinit. Ne ovat olleet ihan täydelliset mun jalkaan (ja vauhtiin)!