Näin keski-iässä sitä näkee maailmaa jo vähän eri silmin kuin parikymmentä vuotta aiemmin. Sitä pysähtyy miettimään mikä on tärkeää ja mitä vielä elämältään haluaa. Isot tapahtumat pysäyttävät ja laittavat arvoja uusiksi. Ehkä tietynlainen pysähtyminen on jokaisella jossakin vaiheessa osa elämää ja sen vaiheita. Minulle se iski tässä 5-kympin kynnyksellä kun oli tarpeeksi heitetty kapuloita rattaisiin ja tehty kaikesta normista vähemmän normaalia ja mukavasta vähemmän mukavaa. Muutaman vuoden mentyä täysin usvassa, ottaen vastaan aina sen mitä kukin päivä eteen työnsi, muuttui ajatusmaailma melkoisesti siitä mikä on tärkeää ja mitä vielä elämältään haluaa. Sen ja kaiken muun myötä onkin halu kirjoittaa elämästä, olemisesta, ihmisistä sekä ihan kaikenlaisesta mikä kuuluu Elämään sillä isolla E:llä!
Kommentit
Lähetä kommentti