Vuosien varrella on tullut huomattua että terveys kyllä menee aivan kaiken edelle. Mikäli terveys prakaa ei millään muulla oikeastaan ole merkitystä. Oma paha olo, vaiva, kipu tai haitta yleensä jyrää alleen kaiken eikä tilaa jää muulle. Siksi itse päädyinkin tässä keski-iän puitteissa siihen että loppuelämä mennään omaa kehoa kunnioittaen ja vaalien. En toki aio rajoittaa liikaa mutta armollisempi olen ja myös suvaitsevaisempi. Ehkä myös on tunnustettava tosiasiat ja elettävä niiden mukaisesti ja niitä kunnioittaen 😌
Jotain omia kompastumisen kohteita mainitakseni, siis nimenomaan siitä terveydellisestä näkökulmasta, ovat olleet kahteen kertaan koetut masennus- ja uupumisajanjaksot sekä rytmihäiriöt ja ferritiiniarvojen kanssa kamppailut.
Mielen ongelmat ovat pitkiä prosesseja ja niistä voisi kirjoittaa pitkiäkin juttuja, mutta näistä vain mainitakseni tärkeimmät on se että myöntää kun on paha olla, hakee apua, ottaa apua vastaan ja on luottavainen että asiat kääntyy parempaan vaikkakin sillä hetkellä tuntuisi että maailma romahtaa eikä valon pilkahdustakaan olisi näköpiirissä. Pääasia on että ei jää yksin ja luottaa siihen että kaikki järjestyy 💛 Ja siinä tilanteessa kun ne voimat ovat loppumassa niin apua todellakin pitää hakea eikä jäädä kamppailemaan asioiden keskelle itsekseen. Jokainen meistä voi joskus mennä rikki ja siihen saa myös apua, tukea sekä helpotusta.
Ja sitten ovat ne rytmihäiriöt jotka ovat olleet itsellä riesana aikuisiällä. Ensimmäistä lasta odottaessani ilmeni ensimmäiset muljahtelut ja sykkeen epätasaisuudet. Niitä sen kummemmin ei siinä vaiheessa tullut tutkittua vaan ehkä menivät vain raskauden tuomien eri oireiluiden piikkiin...ensimmäinen raskaus kun oli kuitenkin vähän erilainen kaikin puolin eikä toki mitään vertailupohjaakaan vielä siinä vaiheessa ollut. Mutta jälkikäteen on sitten näitä rytmihäiriöitä tutkittaessa sanottu että ehkä raskaus on sitten ollut se tekijä joka on tuonut oireet esille, kropassa kun raskauden myötä tapahtuu monenmoista. Vuonna 2010 sain tarpeekseni ja hakeuduin tutkimuksiin rytmihäiriöiden vuoksi. Tutkittiin moneen kertaan ja yritettiin saada "kohtauksia" kiinni mm. Holter -laitteella. Näissä ei kuitenkaan onnistuttu, mutta siitä huolimatta tuli lähete kardiologin toimesta TYKS:iin jossa suoritettiin elektrofysiologinen tutkimus. Tämän tutkimuksen myötä tällä kertaa oireen aiheuttaja löytyi ja saatiin suoritettua hoitotoimenpide eli ablaatio. (Elektrofysiologisen tutkimuksen tarkoituksena on selvittää sydämen sähköistä toimintaa, rytmihäiriöille altistavia tekijöitä ja rytmihäiriön luonnetta. Mikäli tekijä löytyy tutkimuksen myötä, voidaan edetä Katetriablaatioon. Tällä katetrihoidolla tarkoitetaan rytmihäiriötä aiheuttavan rakenteen poistamista joko radiotaajuisella sähkövirralla tai jäädyttämällä.)
Nyt on taas viime vuosina rytmihäiriöt kiusanneet, varsinkin rasitustilanteissa. Ehkä myös stressaava elämäntilanne on omalta osaltaan edesauttanut rytmihäiriöiden esiintyvyyttä ja rankemmat treenit. Vuonna 2022 hakeuduin taas kardiologin vastaanotolle ja päädyttiin jälleen tutkimaan tilannetta. Tällä kertaa Holter -tutkimus tuotti tuloksia ja saatiin rekisteröityä rytmihäiriö kohtaus. (Holter -tutkimus muuten tarkoittaa sydämen EKG:n pitkäaikaisrekisteröintiä ja minun kohdallani se tarkoitti 3 viikkoa.) Näiden tulosten pohjalta sitten tuli lähete kesällä 2023 TYKS:n sydänosastolle ja taas oltiin elektrofysiologisessa tutkimuksessa jonka piti johtaa myös rytmihäiriön korjaushoitoon eli katetriablaatioon. Tällä kertaa niin ei käynyt koska keinotekoisin toimin rytmihäiriöitä ei saatu käynnistettyä eli ei voitu lähteä arpapelillä hoitamaan jotain sellaista jota ei tarkalleen tiedetty mikä ja missä sitten on. Vähän jäi kyllä tyhjä olo koska luottavaisin mielin olin toimenpiteeseen mennyt mutta ei sitten hoitavaa toimenpidettä vaivaan saanut. Mutta tämän kanssa nyt sitten opetellaan elämään ja sen mukaisesti toimitaan. Onneksi vähän tiedän missä tilanteissa yleensä rytmihäiriöt tulevat ja toistaiseksi myös olen itse ne saanut loppumaan. Ehkä tämä vain olikin sitten merkki että nyt vähän iisimpää elämää, armollisempaa kehon kohtelua sekä kohtuutta kaikkeen, siis myös liikuntaan ja sen suorittamiseen. Pääasia kuitenkin on että edelleen liikkua voi ja oikeastaan mitä tahansa liikuntaa harrastaa.
Ja sitten on vielä tämä Ferritiini ongelma.... Onneksi työkaverin kanssa keskustelu sai minut pyytämään työterveydestä lähetettä verikokeisiin jotta tuli Ferritiini arvot tarkistettua. Ja niinhän siinä sitten kävi että tulokset näyttivät melkeinpä nollaa eikä viitearvojen sisällä todellakaan oltu. Tässä vaiheessa moni oire ja ongelma sai selittävän tekijän ja itsellä osittain myös putosi melko iso taakka harteilta, kun ei enää tarvinnut ihmetellä, kummastella ja ehkä jopa pelätäkin kaikkia oireita joita oli kropassaan ja mielessään tuntenut. Ferritiinin puutehan voi aiheuttaa monenmoisia tuntemuksia. Tyypillisiä oireita ovat mm. hiusten lähtö, iho-ongelmat, uniongelmat, hengästyminen, jaksaminen, suorituskyvyn laskeminen jne. Omalla kohdallani osui nappiin aivan kaikki ja voi antaa potkun persuuksille sille selitykselle että oireet ovat vain pitkittyneestä stressistä johtuvia. Tämän hoitoon sitten rautakuuria ja samalla tutkimuksia että mistä voisi johtua arvojen lasku. Käväisin myös kolonoskopiossa eli paksusuolen tähystyksessä, mutta se reissu antoi vain tiedon täysin kunnossa olevasta suolistosta eikä selittävää tekijää olemattomille ferritiiniarvoille. Hyvä niin koska suolisto-ongelmat olivat kieltämättä olleet mielessä koska vatsa oli oireillut hurjasti ja niitäkin sitten aiemmin jo tutkittu esim gynekologisilla tutkimuksilla. Itsellä on pieni aavistus siitä että voisikohan olla liian kovat treenit liian kovilla stressikierroksilla syy siihen että ferritiiniarvot olivat mitä olivat. On meinaan taipumusta siihen että mitä kovemmin stressaa sitä kovemmin treenaa jotta saa päätä tyhjennettyä. Ei hyvä kombo eikä todellakaan näin pitäisi toimia! Mutta; näillä mentiin eteenpäin ja parin kuukauden rautakuurin jälkeen oli mittaus että mihinkä suuntaan ollaan menossa. Onneksi vastetta rautaan oli ja arvot lähtivät nousemaan. Mutta tämän asian kanssa ei hötkyillä eli pitkä prosessi ja kuukausien uurastus oli edessä.. Kutakuinkin vuoden päästä oli ferritiinit palautuneet asteikolle "hyvä" ja itsellä se tarkoitti arvoissa noin 110.
Kommentit
Lähetä kommentti