Sitä korona kurimusta sitten kesti sellaisen viikon verran. Olo oli kyllä kipeä ja toisaalta hyvä niin jotta malttoi olla ja sairastaa. Ei tehnyt mieli lenkille eikä mihinkään muuallekaan 😄
Sairastamisen yksi hyvä puoli on se että joutuu pysähtymään, rauhoittumaan ja vaan olemaan tekemättä yhtään mitään. Huomasin ainakin omalla kohdallani että pää täyttyi suunnitelmista, alkoi miettiä elämän menoa sekä myös mihinkä suuntaan sitä ollaan menossa. Itse olen aina tykännyt elää niin että on suunnitelmia, haaveita, ideoita ja myös tavoitteita joiden mukaan elää. Ehkä enemmän ja enemmän se ominaisuus nostaa nyt päätään kun ikää karttuu ja keski-ikäisen ihmisen elämä on just tässä ja nyt.
Mutta mitäs ne suunnitelmat sitten ovat? Siitä kun vielä pääsisi kartalle eikä vaan kokoajan pyörittelisi ajatuksia tasolla "haluaa/pitää/täytyy". Jotenkin on kaikki ihan yhtä suurta sotkuista massaa päässä kun ajatukset poukkoilevat sinne tänne ja haluaa kaiken, AIVAN kaiken. Ja tietty tämäkin sillä kuuluisalla kiireysasteella nyt, kaikki ja heti.
Tänä sunnuntaisena aamuna oli tarve tehdä jotain. Urheilu oli vielä poissuljettua mutta jotain piti päästä tekemään. Ihan huippuidea tuli sitten puolisolta; sienimetsään! Siinä saa samalla vaivalla ulkoilua, vähän liikuntaa, päivän ruuan sekä hyvän mielen 😊 Ja kyllähän se taas oli mukavaa; luonto on kyllä varsinaista Puska-Terapiaa 💚 Ehkä myös sai vähän aikalisää taas ajatuksillekin jotka nyt kiihtyvään tahtiin tuntuvat huutavan että Mitä tehdään? Koska tehdään? ja että Pitäisikö? Voisiko? Uskaltaisiko?
Kommentit
Lähetä kommentti