Sellaista se elämä on...

 Blogin ensimmäiset kirjoitukset kertovat varmasti paljon siitä, että elämääni on mahtunut kaikenlaista. Tykkään touhuta ja tehdä monenmoista ja olen myös ollut mukana milloin missäkin tekemisessä. On myös ollut paljon vastatuulta sekä kovastikin pomppuista mutta sitähän se elämä on. Ja myös tosiasia on että jos ei tee mitään, ei myöskään tapahdu mitään. Ja tämä siis sekä hyvässä että pahassa...

Tänään sitten taas tuli vastaan sitä kuuluisaa seinää. Kroppa ja mieli ei ole ollut tasapainossa ja kaikenlaista ihme vaivaa on ollut. Liikkuminen on ollut haastavuuden vuoksi minimaalista ja pää huutaa kokoajan vastauksia siihen että miksi on aivan tööt sekä henkisellä että fyysisellä puolella vaikka ei tee mitään??!? Oma epäilys kyllä heräsi pikkuhiljaa ja viimeistään työterveyslääkärin käynnillä oli jo melko varma fiilis siitä mikä mättää. Liikuntalääketieteen lääkärille tulikin konsultaatiopyyntö ylikuormituksesta/ylikunnosta. 

Kyllä sitten Liikuntalääketieteen tohtorikin oli sitä mieltä että ylikuormituksesta hyvinkin todennäköisesti kyse joten nyt ainakin kuukausi ilman sykkeen nostoja eli vain maltillinen ja rauhallinen kävely sallittu. Sen verran siis että saa pääkopan pysymään kasassa eli esim kaupassa käyntiä kävellen tms hyvin maltillista liikkumista. Labrat vielä otetaan jotta saadaan sitten tietoa myös kropan mitattavissa olevista asioista kuten sydän, maksa, munuaiset, kilppari, kortisoni arvot jne. Että silleen; hetki lääkärillä voi pistää kaikki suunnitelmat uusiksi ja tyhjätä kalenterin aika totaalisesti 😅