Ajatuksien purkaminen kirjoitettuun muotoon on ollut aina itselle jotenkin kovin luontevaa. On helppoa ja kivaa kirjoittaa tuntemukset, fiilikset ja kokemukset "auki" koska monesti sanottu ja kirjoitettu asia kuulostaa erilaiselta. Sanotulla viestinnällä voi toki ilmaista asian juuri sillä fiiliksellä jonka asia tuottaa mutta kirjoittamalla voi saada asian vahvemmin ja tarkemmin kerrottua. Toki puhuminen on tärkeää ja ikinä ei voi väheksyä eikä liikaa painottaa sitä mitenkä tärkeää puhuminen, keskustelu ja suullinen kanssakäyminen on, mutta koen että kirjoittaminen on myös omanlaista terapiaa sekä itsensä ja syvimpien tuntemuksien purkamista.
Koulussa aineiden kirjoitus oli se josta sain niitä ysejä ja kymppejä. Erilaisten tarinoiden, kertomusten sekä kokemusten kirjoittaminen oli jo lapsena luontevaa eikä ollut ollenkaan ongelmallista tuottaa vaadittuja tekstejä. Ala-aste-ikäisenä kirjoitin myös paljon kirjeitä ja kirjekavereita löytyikin ympäri Suomea. Oli kiva saada ja lukea kirjeitä mutta vielä mukavampaa oli niihin vastailla ✉✏
Nyt vanhemmiten on kirjoittaminen ollut lähinnä työhön liittyvää tai jossakin vaiheessa tuli myös päiväkirjaakin hetken kirjoiteltua. Innostuin kuitenkin hetki sitten purkamaan ajatuksiani kirjoitettuun muotoon kun pyydettiin omakohtaista kokemusta jota voisi käyttää verkkokurssilla. Tekstiä syntyi ihan kivasti ja tukikysymyksien kautta mielestäni kokonaisuuskin onnistui hyvin. Myös omaa kokemustani sain tuotua siitä näkökulmasta esille että toivon tekstin antavan myös vertaistukea jollekin sitä tarvitsevalle 💗 (Mikäli tuo tekstini julkaistaan linkkailen kyllä sitten tänne mistä kyseistä tekstiä voi lueskella.)
Mutta mielestäni kirjoittaminen on siis kivaa, se on tapa purkaa ajatuksia ja tietysti kirjoittamisen helppous myös mahdollisti sen että tämä blogi sai alkunsa. Katsotaan mitä kaikkea sitä matkan varrella tulee kirjoiteltua; helpointa on kirjoittaa menneistä mutta yhtä lailla tykkään myös fiilistellä tulevaakin.
Kommentit
Lähetä kommentti