Syö, juo, NAUTI!

 Mitenkä eri tavalla sitä voikaan suhtautua ruokaan ja syömiseen?! Havahduin tuossa yhtenä päivänä siihen että oma suhtautuminen ruokaan on muuttunut valtavasti sen jälkeen kun tuli painettua elämäntahtiin kunnolla jarrua. Kun mennä voohotti, oli kiire ja jatkuvasti tekemistä, ne ruokailujen 'wow' -hetket olivat ainoastaan satunnaiset ravintolassa syömiset tai jonkun toisen kokkaukset. Nyt kun ruokailuistakin on tullut oma hetkensä, on tullut jo monesti erilaisia havaintoja kuten mitä kaikkea mikäkin sisältää, mistä on tehty, miltä oikeasti maistuu ja mitenkä hyvää oikeasti voi olla! 

Aasialaisen ravintolan noutopöytä tarjontaa

Kun oma elämä on hektistä, on syöminen myös sen mukaista. Itse olen vetänyt läpi milloin mitäkin dieettiä. Ehkä epätoivoisin oli kaalikeitto -dieetti ja mielenkiintoisin ketogeeninen. Epätoivoisella tarkoitan sitä että dieetti toi tullessaan niin kauhean nälän ja heikotuksen että se loppui parin päivän päästä kun oma äiti komensi että nyt loppuu moinen hömpötys ja alat tyttö syömään 😁 Mielenkiintoisella tarkoitan taas sitä että omalla kohdalla ketogeeninen oikeasti toimi ja toi tullessaan myös jaksamista. Ja ehdottomasti komppaan kyllä sitä että ketogeeninen ei ole dieetti vaan se on elämäntapa. Joka tapauksessa itse olen aina jollakin tasolla ollut kiinnostunut siitä mitä ja miten syön koska uskon että se mitä suustaan sisään laittaa, on suoraan heijastuva hyvinvointiin. Sekä ulkoiseen että sisäiseen. Silloin kun pyöräilin paljon, yritin syödä säännöllisesti, pitää hiilarit mukana jokaisella aterialla, juoda ainakin pari litraa päivässä jne Mutta tässäkin kohtaa voin sanoa että eipä se kovin nautinnollista aina ollut kun kelloon tuijottaen ja yleensä myös kiireellä söi mitä löytyi samalla laskien että onko tarpeeksi sitä, saako tarpeeksi tätä jne, Ja vaikka liikkuikin paljon niin silti piti vielä katsoa että ei liikaa herkkuja eikä mitään turhaa eli jokseenkin stressaavaa saanut tehtyä syömisestä(kin). Eli ei voi sanoa että ruokailut olisivat olleet nautinnollisia vaan enemmänkin pakollisia ja välillä siis jopa stressaaviakin hetkiä 😕

Mutta nyt! Nyt on huomannut että kun oikeasti keskittyy siihen hetkeen, on ruuanlaitto sekä syöminen ihan erilaista. Ja ehkä se yksi tärkeimmistä ainakin omalla kohdalla on ollut kiireettömyys joka mahdollistaa sen ettei tule hotkittua eikä ylensyötyä ja syö silloin kun on nälkä. Syömisen jälkeen on hyvä olla kun on rauhoittanut sen hetken vain siihen että valmistaa ja syö. Enää en myöskään ota pöytään kännykkää ja tätä tapaa suosittelen kyllä ihan kaikille.

Enkä kyllä enää ihmettele että TV:n tarjonnassa on niin paljon ruokaan liittyvää ohjelmistoa. Onhan se meidän yksi perustarve mutta samalla myös isosti mielihyvää ja nautintoa tarjoava asia. Tälläkin aihealueella voidaan parantaa sekä fyysistä että psyykkistä hyvinvointia ja tuoda iloa sekä arkeen että juhlaan. Itse ainakin aion jatkossa syödä hyvin, syödä mitä tekee mieli ja nauttia siitä hetkestä että saa (ja voi) syödä.

                        

Mokkapaloja. kahvipöytään 😋

                                      

P.S. Vaikkakin suhtautuminen syömiseen on rennompaa, on tietyt asiat silti tärkeitä. Pyrin välttämään lisä-, säilöntä-  ja makeutusaineita mutta en siitä numeroa tee jos silloin tällöin näitä eteen sattuu. Mutta tässä on oppinut valitsemaan ne tuotteet jotka eivät näitä sisällä ja näin ollen ei tarvitse juurikaan enää sen enempiä tuotesisältöjä miettiä kun kauppatilauksia tekee ☺