Elämän jarrutusjäljet

Kolmisen kuukautta sitten oli elämä melko tukalaa. Ei ollut hyvä olla fyysisesti eikä henkisesti. Mieli kävi kierroksilla ja päivät täyttyivät oman olon diagnosoinnista somen ja netin voimin. Mikä on, mistä tämä oire johtuu, voiko tämä olla oire tästä ja miksi näin tapahtuu? Kaikki oli pelkkää kysymysmerkkiä ja vointi oli jotain hirveän ja kuoleman väliltä 😖   Olin aivan varma että olin onnistunut "rikkomaan" itseni äärimmäisillä fyysisillä ja psyykkisillä ponnistuksilla eli tietyllä tavalla mukana oli jo tässä vaiheessa aavistus siitä että nyt on menty oman kestävyysalueen yli. Pelkäsin kuitenkin että olin kehittänyt itselleni jonkin vakavan sairauden joka oli nyt aktivoitunut ja alkanut jylläämään kehossa ja mielessä. Onneksi pääsin nopeasti oikealle lääkärille eikä tarvinnut enää tehdä omia diagnooseja netin kautta tai hakea somesta apuja siihen millä parannetaan mieli ja keho taas toimivaksi. Voin kertoa että somen ja netin voima mielen käydessä kierroksilla ei ole paras

  Pitkästä aikaa juhlissa ja nyt on vähän väsy mutta muuten kyllä erittäin tyytyväinen ja iloinen olo. En muista koska olisin viimeksi ollut juhlistamassa jonkun synttäreitä muuta kuin pienimuotoisesti kahvitellen tai syöden. Mutta nyt on taas juhlahanat aukaistu ja kyllä se niin vain on että välillä on ihan kiva olla ihmisten kanssa, nauraa ja nauttia musiikista unohtamatta hyvää ruokaa. Itsellä ylikuormitustilassa myös sosiaaliset tilanteet ovat olleet haastavia. Tähän liittyen on myös ollut ääniyliherkkyyttä. Näin ollen on todellakin tullut välteltyä sekä juhlia, konsertteja kuten oikeastaan kaikkia tilaisuuksia joissa on paljon ihmisiä, musiikkia tai muuten hälinää. Koska hermosto on kierroksilla, on vähäisetkin poikkeamat hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta todella kuormittavia. Tässä kohtaa olenkin kiittänyt työnantajan mahdollistamaa etätyötä koska vaikkakin toimistopäivätkin voivat olla rauhallisia, ovat ne kuitenkin kaikessa sosiaalisuudessaan väsyttäviä ja myös eritavalla vaat

  Mitenkä eri tavalla sitä voikaan suhtautua ruokaan ja syömiseen?! Havahduin tuossa yhtenä päivänä siihen että oma suhtautuminen ruokaan on muuttunut valtavasti sen jälkeen kun tuli painettua elämäntahtiin kunnolla jarrua. Kun mennä voohotti, oli kiire ja jatkuvasti tekemistä, ne ruokailujen 'wow' -hetket olivat ainoastaan satunnaiset ravintolassa syömiset tai jonkun toisen kokkaukset. Nyt kun ruokailuistakin on tullut oma hetkensä, on tullut jo monesti erilaisia havaintoja kuten mitä kaikkea mikäkin sisältää, mistä on tehty, miltä oikeasti maistuu ja mitenkä hyvää oikeasti voi olla!  Aasialaisen ravintolan noutopöytä tarjontaa Kun oma elämä on hektistä, on syöminen myös sen mukaista. Itse olen vetänyt läpi milloin mitäkin dieettiä. Ehkä epätoivoisin oli kaalikeitto -dieetti ja mielenkiintoisin ketogeeninen. Epätoivoisella tarkoitan sitä että dieetti toi tullessaan niin kauhean nälän ja heikotuksen että se loppui parin päivän päästä kun oma äiti komensi että nyt loppuu moinen

  Edellisen kirjoituksen kommentoija kiteytti aika hyvin sen, mitä oma tämän hetkinen tila tällä hetkellä on. Oivalluksia. Kun on aikaa pysähtyä, aikaa miettiä, on myös aikaa oivaltaa. Ja ah; voin sanoa että tähän kohtaan KAIKKI oivallukset ovat super ihania ja varsinkin ne jotka antavat selittävän tekijän jollekin sellaiselle jota ei ole ymmärtänyt tai osannut yhdistää tiettyyn asiaan. Ehkä tätä oivaltamista voisi jopa verrata onnistuneeseen treeniin tai johonkin saavutukseen 🎉 Ehkä muutamia oivalluksia voisinkin tähän nostaa joita itse olen miettinyt ja ihmetellyt: KOKEMUKSET - Ei ole elämää jollei ole tekemistä. Näin ajattelin vielä jokin aika sitten. Mutta nyt on ymmärtänyt että kaikkea ei tarvitse kokea ja kaikkeen ei tarvitse lähteä mukaan. Joskus voi myös jättäytyä pois ilman että tarvitsee ajatella että "kerätään kokemuksia jotta voi sanoa että olen ollut/olen tehnyt". Omalla kohdalla huomasin että jossakin vaiheessa kaikki menetti hohtonsa; liika on liikaa kun ei k